Viimeiset kolme ja puoli kuukautta pähkinän kuoressa

Siitä on nyt melkein neljä kuukautta kun viimeksi kirjoittelin. Niinkuin monen vaihtarin blogi, tääkin kuoli heti alku vaiheessa, tosin mulla oli syykin. Savannahissa ei asiat sujunu, joten päädyin vaihtamaan perhettä ja muutin aluevalvojani luokse Hinesvillee, vaan 45 minuutin ajomatkan päähän. Tää vaihto tapahtui Pari päivää ennen hurrikaani Matthewia , jonka takia jouduttiin evakkoon South-Carolinaan(oikeest, Georgiassa ei hurrikaaneja vuosiin, ja mun tultua niitä vaan satelee)
Rehellisesti sanoen nää vaihtovuoden alkuajat on mun mielessä tosi sumuisesti. Tuntuu kuin siitä olisi vuosia kun kävelin sen puolentunnin matkan kouluun, jossa ei pääasiassa istuin, paljon opiskelua ei tapahtunut. Perheen vaihdon takia päädyin myös vaihtamaan koulua, ja nyt oon FPCA:ssä, kristillisessä koulussa jossa käytetään ruutuhameita ja polvisukkia, rukoillaan ainakin kolme kertaa päivässä ja koululla on kirkko joka keskiviikko.
Koko vaihto hämmensi mun elämää, eikä asiaa auttanut se evakko ekan koulupäivän jälkeen. Sain main jälkikäteen kuulla mitä kaikkee tapahtu sen ekan päivän aikana, olin ilmeisesti sanonut ja tehnyt asioita mitä en rehellisesti muista :D
FPCA:ssa vain 80 lukiolaista, joten tunnen rehellisesti kaikki. Koulu ja ihmiset on täällä niiiiin erinlaisia, sitä on hankala ees selittää. Monet on armeijalapsia, eli Hinesvillessä on iso armeijatukikohta ja monet koulun lapsista asuu siellä. Melkein mun kaikki kaveritbon armeijalapsia, niiden kanssa on paljon helpompi jutella kun ne tietää millasta on muuttaa ja aloittaa kaikki alusta.
Oon huomannu jännän asian paikallisista nuorista; ne on koulussa tosi sosiaalisia, mut irl niillä on vain Pari hyvää kaveria and that's it. Esimerkiksi mun luokalla (juniorit) on kolmoistytöt jotka on parhaita kavereita keskenään, vapaa-ajalla ne on usein kolmistaan ja joskus harvoin seurassa on joku yksittäinen henkilö meidän koulusta.
Se on oikeesti myös jännää miten kaveriporukat täällä jakautuu, kaikki on kiinni harrastuksista; cheerleaderit (mie mukana) on tosi ystävällisiä toisilleen, ekan cheer campin jälkeen kaikki halaili jo koulussa ja hymyili ja oli tosi tuttavallisii; koripallon pelaajat (pojat) syö aina yhdessä ja istuu tunneille omissa ryhmissään just like pesiksen pelaajatkin. Jos koulu ois yhtään isompi, ja kaikilla olis vaan yksi harrastus oon aika varma että klikit näkyis tytöllä selvästi, mutta 30 tyttöä tarkoittaa että harrastuksia saa olla monta, esim. itelläni on koris sekä cheer, ja alotettii just trio-harkat literature-kilpailua varten.
(Huomasin just kui sekava tää koko postaus on, mutta kello on 11.30pm ja sain pari tuntii sitten pallosta päähän [menin pelaa siitä huolimatta että oon vähän kipee, en kiinnittäny huomioo, ja pallo päätyi kimpoamaan päästä käsiin ja siitä vastustajalle [god on huono, onneks tiimi ei tuomitse, nauro vaan mun kanssa tilanteelle [btw voitettiin silti]]])
Okei tässä tulee nytten pointti koko postaukselle; kaikesta huolimatta mitä on tapahtunut, rakastan joka hetkeä täällä. Koulussa käynti on ihanaa, se ei ole helppoa ja oon kaivannut haastetta. Mulla on jo luottoystäviä, paikallisia sekä tanskalainen YFU:n vaihtari Asta (tosiaa, tää koulu tekee yhteistyötä YFU:n kanssa, ainoan laisia vaihtooppilaita koko koulun historiassa). Vaihto-oppilaaksi lähtö on ollut mun koko elämän paras päätös, huonoista ja noloista hetkistä huolimatta (joista voitte lukea muuten seuraavassa postauksessa). Toki mulla on ikävä läheisiä ihmisiä, mutta pelkkä tieto siitä että siella ne on Suomessa tallessa estää multa koti-ikävän, sitä niin sanottua puolen-vuoden-masennusta-ei ikinä tullut.
Oukei nyt kun oon done muodollisuuksien ja elämän infon kanssa, voin iloisesti todeta että alan kirjoittelemaan jälleen, en voi luvata mitään aikavälejä postauksille, mutta niitä on tulossa.


-Emma


Ps mä tiedän että siellä jossain on ihmisiä jotka lukee tätä blogia, pelkästään eilen parikymmentä ihmistä kävi täällä

Hurrikaani-valittelua ja fiiliksiä

Alkupeisen suunnitelman mukaan mun piti kirjoittaa eilen, oli vain yksi ongelma.
Hurrikaani Hermine. Iski alunperin Floridaan torstai iltana, mutta yöllä iski tänne. Illalla/yöllä alkoi tulvia. Vettä ei ollut Savannahissa paljoa, mutta Floridassa monet menettivät kotinsa. Savannahin läheinen Tybee Island jouduttiin sulkea, saarelle johtava silta oli veden vallassa.
Täällä ehkä pahin asia oli tuuli. Me menetettiin aita. Puita kaatuili ja oksia on vieläkin tiellä. En osaa ees kuvailla kuinka pelottavaa oli illalla mennä nukkumaan siinä pelossa että puu kaatuu talon päälle.
Sähköt lähti sitten perjantai aamuna. Joskus kuudelta kuului kaukaa suuri pamaus ja sitten tuuletin lakkasi toiminasta. Syynä oli tornado. Iski todella lähelle, 10 minuuttia kestää tästä sinne. Aamulla melkein itkettiin helpotuksesta. 15 ihmistä menetti kotinsa ja naapurusto sähköt.
Tuuli puhalsi koko loppupäivän, mutta enempää vahinkoa ei syntynyt. Oon niin ilonen että se on ohi.
Netti ei vieläkään toimi, eikä myöskään tv. (Loogisesti mulla on nyt netti, tää on eilen kirjoitettu)

Mutta okei, selvittiin vähällä, nyt positiisempia asioita.
Aurinko on paistanut tänään koko päivän. Host-mom aloitti uuden työn tänään joten oon Anansan kanssa kahdestaan kotona. Myöhemmin tänään Anansan isä vie meidät kauppaan, suunnitelmissa on leipoa korvapuusteja suomalaiseen tapaan :)

Koulussa on sujunut kummallisen hyvin, syön vieläkin samassa lounasporukassa ja kaikki tu.tuu hyväksyvän mut sinne. Mulla on nyt ollut 7 koetta 5 koulupäivän sisään, nää jenkkikokeet on yllättävän helppoja. Kuorossa oli musiikin koe kolmantena kertana, sain parhaimmat pisteet koko luokasta vaikken ymmärtänyt puoliakaan sanoista :D

Vielä näin lopuksi täytyy mainita kuinka tyytyväinen oon samanikäseen siskoon. Meillä on aikalailla yhteisiä kavereita ja samalla myös omia.
Anansan ansiosta mulla ei oo paineita kavereiden metsämisestä, en vaivu epätoivoon kun vielä ei oo yhtä hyvii ystävii kuin suomessa (vaikka se tuleekin viemään aikaa haha)

Meen nyt jatkamaan siivousta eli bai bai.

~Emma

Perhetiedot || 9 päivää lähtöön !!

Eilen se saapui.
Perhe.  



!!!!!!!!
Oli 12.8 perjantai kun sain YFU:lta perhetiedot. Isä lähetti viestiä että lähden etelävaltioihin, jolloin menin kiireesti tarkastamaan sähköpostin.
Lähden Savannahiin, Georgiaan. Perheeseen jonne meen kuuluu mua kaksi päivää nuorempi tyttö ja jänen äitinsä. Perheessä on myös kolme kissaa.

Laitoin perheen äidille kiitosviestin sähköpostilla, jonka jälkeen aloimme viestittelemään. Tähän mennessä olen saanut kuvan että perhe on täydellinen minulle, meillä on paljon yhteisiä mielenkiinnon kohteita kuten musiikki sekä ruoanlaitto. Ekstraa on, että Jacksonvilleen jossa mulla on jo kavereita, on kahden tunnin ajomatka.

Lähtöön on jäljellä enää 9 päivää. Melkein kaikki tavarat on nyt hankittu ja pakkaaminen aloitettu. Oon tosi onnellinen siitä että en tarvi talvivaatteita mukaan, talvisin Savannahissa pitäisi olla noin 15°c.

Muutenkin pakkaaminen on helppoa, koulussani on nimittäin koulupuku. Siihen kuuluu valkoinen tai royal blue kauluspaita sekä tummansiniset tai khakin väriset hausut. Käyn host-momin kanssa sitten ostaa ne vaatteet kun saavun perille.

Lähtövalmisteluita lukuunottamatta elämä on sujunut stressittömästi. Kaikilla on alkanut koulu, joten päivät kuluvat nukkumassa ja netflixiä katsoen. Yritän myös käydä ulkona esim.kävelyillä, mutta viimeaikoina säät eivät ole sitä sallineet.
Kaikenkaikkiaan elämä on rauhallista, ei valittamista. Jännitys ei ole vielä sietämätöntä, mutta sitä riittää. Kirjoittelen sitten vielä vähän ennen lähtöä.  

~Emma

1kk lähtöön- fiiliksiä elämästä

23.8 suuntaan matkani kohti Yhdysvaltoja ja tuohon päivämäärään on tasan kuukausi(!!!)
Oon niin innoissani. On outoa ajatella että (mitä luultavammin) oon kuukauden päästä tähän aikaan Frankfurtissa odottamassa lentoa Chicagoon.

Perhetietoja ei vielä ole tullut. Paineet kasvaa päivä päivältä, vaikka tiedän että kyllä se perhe mulle sieltä löytyy. Tiiän että en ole ainoo jolta perhe vielä puuttuu, joten pitäis lopettaa huolehtiminen ja keskittyä lähdön suunnitteluun ja pakkaamiseen.
Pakkaamisesta sen verran, että kun tiedän minne menen, teen erillisen postauksen tavaroista mitä otan mukaan.

Elämä tällä hetkellä kulkee tasaisesti, kirjoitan tätä postausta pojossa, jossa kiistellään monta riukua tarvitaan riippumattotelineeseen.
Oon tosiaan Finnjamboree Roihulla. Tää on kansainvälisin partioleiri jolla oon käynyt, oon tykänny tosi paljon.

Lähtöön on tosiaan se kuukausi, (homohomohomohomohomohomohomohäkkäänsuntilin) ja kavereiden koulut alkaa pian. Isälle sanoin jo hyvästit n.viikko sitten kun en sitä enää nää ennen lähtöä.

Ei tässä sitten muuta, perhetietoja odotellen.

~Emma

Läksiäiseet~

Oon jo pitkään tiennyt että kaverini olivat järjestämässä läksiäisiä mulle, mutta ajankohta oli epäselvä. Kun äiti sitten lähti mökille ja samalla raahasi veljeni mukaan antaen mun jäädä kotiin, mä tajusin että jotain tapahtuu.

Lähdin lauantain aamulla Jonnalle jonka kanssa mentiin Kaivariin jäätelölle. Siinä kohtaa Jonnalla oli hirvee kiire lähtee eteenpäin. Kun oltiin Carusellin kohdalla, näin kaverini, jolla oli "what"-ilme. Siin kohtaa oli jo ilmiselvää että läksiäiset oli tänään.

Nää oli järjestäny piknikin Kaivarissa,jossa juteltiin. Parin ihmisen piti sitten lähtee, mutta me muut jäätiin sinne vielä. Lopulta lähdettiin meille keskustasta pois kaupan kautta. Nää oli hankkinu USA-teemasii astioita ja PALJON ruokaa♥
Meillä oli tosi hauskaa, syötiin, katottiin leffoja, vesisotaa (kyllä) ja yksisarvisen muotonen piñata Leonardo.
Jonna ja Hanna jää vielä yöksi, mutta kiitos kaikille jotka tätä järjesti millään tavalla, toivottavsti ehdin nähä vielä teitä kaikkia ennen lähtöä, muussa tapauksessa, nähdään vuoden päästä!♥
(Kuvia tulee sitten erilliseen postaukseen kun saan puhelimeen tilaa)

~Emma

Helou

Tään blogin aloittaminen on tuntunut semi haastavalta, en oo löytänyt aikaa kirjoittamiselle sillon kun netti on ollut saatavilla... 

Mutta siis heips, oon Emma, 15 vuotias tyttö Helsingistä. Lähden vaihtariksi Yhdysvaltoihin YFU:n kautta 2016-2017, eli oon vaihdon aikana 15-16 v. Lähden siis vaihtariksi heti yläasteen jälkeen, eli aloitan kaksoistutkinnon elintarvikealalla sitten USA:n jälkeen. Ton kanssa on ollut vähän ongelmia, koska kun menin ottamaan opiskelupaikan viime viikolla vastaan, koulu ei tiennyt minkä lomakkeen täyttäisin jotta voisin siirtää opiskeluja vuodella. 

Siispä niin. Lähtö lähestyy uhkaavasti, tuntuu kuin kesä loppuisi kesken. Lähtöpäivän sain tossa viikko sitten, lähden 23.8 eli 47 päivää lähtöön. Lennän ryhmälennolla Frankfurtista Chicagoon, saan jatkolennot kun perhetiedot sitten joskus saapuu. Aikaa mulla riittää, oon vielä Suomessa koulujen alun jälkeenkin pari viikkoa. Tiiän jo nyt että käytän ne pari viikkoa Netflixin katsomiseen ja pakkaamiseen (nolife).

Oon melkein valmis näiden papereiden kanssa, enää pitää saada perhe, viisumihaastattelu pois alta ja vähäiset tavarahankinnat niin oon aikalailla valmis USA:a varten 💕

En oikein tiedä mitä kirjottaisin tähän ekaan postaukseen. En oo saanut paljoa infoa YFU:lta vähään aikaan, joten kirjoittamisen aihetta ei atm ole :D Kirjoittelen aitten vähän myöhemmin kun kerrottavaa tulee xd      

~Emma